Tsau. Joko ootte kyllästyny mun iänkaikkisiin "haluan laihduttaa" -postauksiin? Jos ootte, niin voitte skipata tän, koska aion taas avautua samasta asiasta. Tiedän, että tää on taas niin jotain shaissee koko postaus, mutta kirjoitanpa silti vähän tän hetkisiä fiiliksiä..
Mähän oon yrittäny laihduttaa mm. lenkkeilemällä, kuntosalilla ja jopa karppauksella, mutta oon joka kerta epäonnistunu. Mulla ei yksinkertaisesti pysy mikään lupaus, vaikka sitä haluaisin ylitse kaiken. Mä tarvisin jonku mun vierelle, joka tietäis miltä se tuntuu ja joka tsemppais mua ! Mä sorrun joka kerta joko mässäilemään tai sitten keksin pääni puhki jotain tekosyitä, ettei mun tarttisi mennä lenkille tai salille. Ainoa oikea syy on siihen, että luovutan, toi edellä mainittu asia.
Mä tarvisin jonku ihmisen, joka tuntee mut paremmin kuin kukaan muu ja joka tietää, mitä mä haluan. Eli suomeksi sanottuna, tarvisin jonkun, joka voisi vaikka lyödä mua, jossen tee jotain, mitä oon luvannu.
Oon huomannu, että ainoat tavat joista tykkään liikunnallisesti, on ratsastus ja Netan kanssa lenkkeily. Harmi vaan kun en näilläkään konsteilla pysty pitämään painoa edes samana, koska pääsen ratsastamaan kerran viikossa (jos sitäkään, koska maksan ratsastuksen itse) ja Nettaakin pääsen lenkittämään vain pari kertaa viikonloppuna.
En keksi enää mitään, mitä tekisin itteni kanssa. Oon huomannu, että vanhat vaatteet alkaa kiristää, ja tuntuu todella epämukavilta. Tärkein asia pukeutumisessa tuntuu olevan mulla nykyään se, että maha olisi piilossa kankaiden alla. Oon turhautunu, ahdistunu. Mikään ei saa mua innostumaan, vaikka todellakin haluaisin sitä!
Mähän oon ollut joskus 13-14 vuotiaana oikeastaan unelmamitoissa, mutta en oo itte tajunnu sitä, muutakuin vasta näin jälkeenpäin. Oon aina pitäny itteäni hieman pyöreänä, en muuten, mutta mahasta.
Internetin ihmeellinen maailma saattaa olla osa syy tähän lihomiseen. Oon riippuvainen internetistä ja tiedän sen. En vain osaa yksin tehdä asialle mitään. Yksin kun tuntuu, ettei muutakaan keksi, koska se lenkkeily tai kuntosali on aina viimeinen vaihtoehto. Kone menee aina edelle.
Sanoin tossa justiin tällä viikolla, että läskit urheilee ja mun kaveri tokas siihen vaan, että: "No toihan tarkoitti sitten sitä, että säkin oot tulossa salille tänään". Läpällä tai ei, sanat satuttaa.
Haluaisin mielelläni kuulla, että mistä te ootte saanu innostuksen liikuntaan? Mitä harrastatte, kenen kanssa ja kuinka usein? Tai onko teillä kenties samanlaisia tuntemuksia, kun mulla? Voisiko tähän saada teidän mielestä jostain apua tai osaatteko te neuvoa mua? Oon kiitollinen jokaisesta kommentista, niistä on ollu paljon apua ennenkin ! Ihanaa, että on edes joitain, jotka voi samaistua muhun ja tietää miltä tää kaikki tuntuu. Ja on myös tosi ihanaa, että te jaksatte lukea tätä, kiitos teille !
♥:lla Nita
9 kommenttia:
mulla on täysin sama ongelma! Oon onneks saanu otettua itteeni niskasta kiinni enkä oo syöny mitää hyväskää nyt pitkää aikaa joten sillä kannattaa ainaki alottaa. Mäki haluisin niin kovaa kiinteyttää mun vatsaa ja oon tässä just alottanu himo vatsalihastreenin mutta saa nähdä kauan se kestää! Tsemppiä sulle! :D
Mie oon ihan paperille kirjottanut harjoitusohjelman, ja sillä mennään. Ei se oo vaikeeta lähteä kun pitää päänsä ja ei edes yritä keksiä tekosyitä :) Myönnän pois, ittekin olen sortunut laiskottelemaan ja syön aina hirmuisesti joten silläkin ihan helposti tulee lähdettyä :) Pitää keksiä mieluista liikuntaa, jonne on helppo lähteä, lenkkeily on ihan hyvä, mutta kannattaa kokeilla kuntosalia, siellä ei tartte paljoa tehdä kun alkaa jo tuntumaan lihaksissa ja kuntosaliharjoittelu kiinteyttää :)
Mutta pääasia että on mukavaa :)
Heeei tyttö. 13-14-vuotias ei ole vielä nainen, ei ihminen näytä lapselta loppuelämäänsä. :)
Mutta jos olet käynyt kuntosalilla, käy toki siellä uudestaan - ja ota ohjaajaa hihasta kiinni. Ravintoterapeutinkin mielipiteitä kannattaa kysäistä.
Ninnisi: Hyvä, että ees joku on saanu jotain aikaseksi. Tsemppiä sullekkin:)
Indien: Mäkin oon joskus tehnyt jotain ohjelmia paperille. Oon jopa listannu joskus kaiken mitä syön ja mitä liikunnallista oon tehny.
iina: Sepäs siinä onki ku pitäis löytää se sellainen oma laji. Asun Kurikassa ja sielä ei oo edes hirveästi mitään harrastusmahdollisuuksia. Zumbaakin oon kokeillu yläasteella ja se oli mun mielestä ihan tylsää, ja mietin "tässäkö tää ny sit oli?" ku kaikki hehkutti silloin zumbaa.
Salla: En kyllä tiedä mitään kuntosalia missä ois ohjaaja;o Tai ainakaa missää, missä ite oon käyny niin ei oo ollu muutaku omatoimista punttaamista.
Asut esittelysivusi mukaan Kurikassa. Googletin kuntosali ja Kurikka. Ainakin Kroppani-nimisellä kuntosalilla on paljonkin henkilökuntaa, personal trainereita jne, apua varmasti siis saa. Henkilökohtaiset ohjaukset ja ravintoneuvonta kuuluu jäsensopimukseen, mutta jos et halua sitoutua jäsenyyteen, useimmiten palveluita varmasti saa ostettua myös yksittäin.
Kuntoklubi FittPow'n sivut eivät toimi, mutta jo sana "kuntoklubi" antaa kyllä paljon viitettä siitä, että samoja palveluita löytyisi.
Eiväthän trainerit paikalla päivystä 24/7, vaan heille pitää varata ajat. Tietenkin ennen ajanvarausta kannattaa kysellä, mikä heidän mielestään sulle olisi parasta.
Ihan samoja tuntemuksia mulla :D On tullu mullekin "naisellisempia" muotoja ja tuntuu että yläasteaikoina olin laihempi. Tai no vuosi sitte painoin 51-52 kg ja nyt painan 56 ja haluaisin kyllä noihin entisiin mittoihin :D Ja mulla on semmoset huonot geenit ettei kovin laihaksi oo varmaan ees mahollista päästä..
Mulla on enemmin ristiriitasia tuntemuksia ku toisaalta haluaisin olla tämmönen ku nyt enkä mikään pikkutytön näkönen pulkannaru koska pitää naisella muotoja olla. Ja aattelen että jos nyt laihunkin niin oonko enää sitte naisen näkönen. :-D Lukiossaki on monia tosi tosi laihoja tyttöjä niin ei ne kyllä lukiolaisilta näytä, ennemmin niiltä yläastelaisilta.
Mä kävin vuos sitte personal trainerin kuntotesteissä, jonka pohjalta sain ohjelman. Sykemittari on paras kaveri, sillä ilman sitä en osaa sanoa millon mun pitäs rauhottaa juoksutahtia/kävellä välillä. Ku alotin hölkkäämää 5km lenkkejä en jaksanu aluks juosta ku korkeintaan 5min putkeen, nyt vedän koko lenkin hölkällä läpi. Pitää vaan muistaa, et sen hölkkätahdin pitää alottaessa olla niin hidas, et kävelemälläki pääsis ohi (ja joskus se tuntuu kyl naurettavalta). Mutta näin on. Kuntosali on melkeinpä asia erikseen mulle, sillä sinne suuntaan heti koulun jälkeen ja tiiän etten pääse pois enne ku kahen tunnin päästä ku oon reenin tehny. Lenkille lähteminen on mulle paljo vaikeempaa ku on myös tää kone... :D
Mulla oli viime vuonna tosi laiska vuosi, en oikeastaan tehny mitään liikunnallista.. mutta viime keväänä koulun liikuntapäivältä sain kipinän liikunnan pariin ja olen syksystä alkaen harrastanut ryhmäliikuntaa paljon.. tällä hetkellä mulla on n.5-6 tuntia viikossa eri ryhmäliikunnan treenejä.. tosin samoilla tunneilla ei käy mun kavereita, ja ne ei oo mua tsemppaamassa tässä, mutta meillä on tosi hyvä ja tiivis treeniporukka muodostunu tän syksyn aikana, kertaakaan ei ole ollu semmonen fiilis että ääääh taas treenit onko pakko mennä.. vaan aina oon oottanu innolla seuraavan päivän treenejä ja hyvä että maltan pitää lepopäiviä.. yks asia mun pitäs vielä sisällyttää treenaamiseen ja se ois toi sali.. mutta sekin aikanaan! :)
Lähetä kommentti